Kingdom Come: Deliverance II — Arvostelu
Erittäin suositeltava
Historiallinen roolipeli parhaimmillaan — syvällinen, kunnianhimoinen ja yllättävän koskettava. Ei täydellinen, mutta muistettava.
Kingdom Come: Deliverance II vie pelaajan 1400-luvun Böömiin, ja se tekee sen tavalla, joka laittaa useimmat historiallisiksi mainostetut pelit häpeämään. Warhorse Studiosin jatko-osa rakentuu ensimmäisen osan vahvalle perustalle ja laajentaa sitä merkittävästi — niin maailman, tarinan kuin pelimekaniikkojen osalta.
Pelaat Henryä, talonpoikaistaustaista nuorta miestä, joka etsii paikkaansa muutosten pyörteissä. Tarina on hitaasti avautuva, mutta siinä on sydäntä. Henry ei ole valittu sankari; hän on tavallinen ihminen, joka yrittää selvitä. Siinä on jotain harvinaislaatuisen inhimillistä verrattuna fantasiapelien messiaskomplekseihin.
Taistelusysteemi: harjoittelua vaativa helmi
KCD2:n taistelujärjestelmä on yhä se, mikä jakaa pelaajia. Se on paikka- ja ajoituspohjainen, vaatii harjoittelua, eikä anna anteeksi huolimattomuutta. Alkuvaiheessa suorastaan turhauttava — myöhemmin yksi palkitsevimmista taistelumekaniikkakokonaisuuksista, mitä tällä sukupolvella on nähty.
Kun viimein opit lukemaan vastustajan liikkeitä, tuntemaan parastasi miekkaa ja käyttämään suojauksia oikein, jokainen taistelukohtaus muuttuu pieneksi draamaksi. Häviöt tuntuvat oikeasti opettavilta, voitot ansaituilta. Tämä on harvinaista.
Grafiikka ja maailmanrakennus
Visuaalisesti Kingdom Come: Deliverance II on häikäisevä. Böömalainen maaseutu, kaupungit ja luostarit on rakennettu poikkeuksellisella historiallisella tarkkuudella. Pelimaisema on uhkaavan kaunis — aurinkoiset laaksot voivat muutaman tunnin kuluessa muuttua synkiksi sotatantereiksi.
Maailma tuntuu elävältä tavalla, jonka harvat avoimen maailman pelit saavuttavat. NPC-hahmot noudattavat päivärutiineja, säästä riippumatta. Kauppaajilla on tietty kauppatavaransa, talonpojat tekevät töitä, kauppaajat tinkivät. Pelimaailma pyörii myös silloin, kun et ole siinä läsnä.
Suomalaisen pelaajan arjesta: mitä keräillään sessioiden välissä?
Halusin tässä tehdä pienen sivuaskeleen arvostelusta ja kirjoittaa jostakin, mitä olen havainnut suomalaisten (erityisesti PC- ja konsolipelaajien) parissa muutaman viime vuoden aikana. Ja se liittyy siihen, mitä pelaajat käyttävät pelisessioiden aikana ja välissä.
Energiajuomat ovat edelleen vahvoja. Mutta uusimpana kategoriana on yleistynyt voimakkaasti savuttomat nikotiinivalmisteet — erityisesti nikotiinipussit. Niiden käyttö pelisessioiden yhteydessä on kasvanut huomattavasti. Käytännölliset syyt ovat ilmeisiä: ei savua, ei hajua, ei keskeytystä.
Kiinnostavaa on, että ilmiö ei rajoitu Suomeen. Suomalaiset pelaajat, jotka etsivät tietoa tuotteista, törmäävät usein kansainvälisiin lähteisiin — ja yhtenä kiinnostavimpana esimerkkinä on Italian nopeasti kasvanut markkina. Tupakkattomat nikotiinipussit ovat yleistyneet merkittävästi Italian markkinoilla, mikä on yllättävää ottaen huomioon Italian perinteisesti vahvan tupakointikulttuurin. Ilmiö kertoo jotain laajemmasta eurooppalaisesta suuntauksesta.
Huom: Nikotiini on riippuvuutta aiheuttava aine. Kirjoitamme tästä kuvaavana markkina-analyysina, ei suosituksena.
Kingdom Come: Deliverance II — Loppupisteet
Palataan pelin pariin. Kingdom Come: Deliverance II on se harvinainen peli, joka tekee mitä lupaa ja ylittää odotukset niissä asioissa, joissa odotukset olivat korkeimmat. Historiallinen autenttisuus, kirjoittamisen laatu ja pelaajan toimijuus ovat parhaimmillaan AAA-tasolla — tai sen yläpuolella.
Heikkoudet ovat tuttuja: paikoitellen kömpelö käyttöliittymä, tiettyjä tehtäviä vaivaava epäjohdonmukaisuus, ja se taistelusysteemi, joka jakaa mielipiteet jo etukäteen. Nämä eivät kuitenkaan peitä alleen sitä, mitä peli tekee oikein.
Arvosana: 8.9/10. Vuoden yksi parhaista peleistä — erityisesti niille, jotka arvostavat syvyyttä spektaakkelin yli.